Tässä kolmen blogitekstin sarjassa esitellään jakamistalouden käsittelyä julkisessa keskustelussa ja mediassa. Jaoimme yleisen keskustelun kehityksen kolmeen osaan: 1) jakamistalouden syntyvaiheen idealismi, 2) jakamistalouden kasvu ja 3) jakamistalouden kritiikki ja tulevaisuus. Ensimmäinen blogiteksti käsittelee syntyvaiheen idealismia.

Rachel Botsman piti TEDxSydney-tapahtumassa puheen toukokuussa 2010, jonka aiheena oli ”The case for collaborative consumption”. Hänen puhettaan ja myöhemmin syksyllä 2010 ilmestynyttä kirjaansa ”What’s mine is yours: The rise of collaborative consumption” pidetään käännekohtina, jolloin jakamistalous tuli suurelle yleisölle tutuksi ja jolloin jakamistalouden trendi alkoi maailmanlaajuisesti kasvaa. Botsman esitti jakamistalouden yhteisöllisenä kuluttamisena, joka korosti palvelun tuottajan lisäksi myös palvelun kuluttajan roolia. Botsman myös esitti neljä edellytystä kestävään kulutukseen jakamistalouden kautta: kriittinen massa, vapaana olevan kapasiteetin käyttö, usko yhteiskäyttöön ja luottamus tuntemattomien kesken (ks. esitykset tästä ja tästä). Botsmanin kuvaaman kulutustottumusten muutoksen mahdollistama teknologia oli kuitenkin syntynyt jo hieman aiemmin.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen internet-teknologioiden kehittyessä on kehitetty useita teknologia-alustoja mahdollistamaan tuote- ja palveluvaihdantaa kuluttajien kesken kuten esimerkiksi Zipcar, CouchSurfing, Airbnb ja Uber. Näistä menestyksekkäimmät ovat kansainvälistyneet ja kasvattaneet liiketoimintaansa voimakkaasti. Suuren yleisön tietoisuus jakamistalouden mahdollisuuksista on kasvanut alustojen sekä jakamistalouteen keskittyvien tiedonvälistyssivustojen kuten Shareable ja The people who share myötä. Myös talouteen keskittyvät julkaisut kuten Economy ja Forbes alkoivat tuottaa jakamistaloudesta kertovia artikkeleita.

Jakamistalouden syntyvaiheisiin liittyy ideologista liikehdintää ja aktivismia. Jakamistalouden myötä on syntynyt erilaisia kaupunkiaktivismin ilmentymiä. Niissä esimerkiksi kaupunginosan tai jonkin harrastuksen ympärille on muodostunut modernia yhteisöllistä toimintaa (Kaikki jakoon / Jakamistalous ja Kaupunkiaktivismi). Perinteinen kirpputoritoiminta on vilkastunut, on syntynyt elintarvikerinkejä ja ravintolapäiviä sekä erilaisten kulutushyödykkeiden jakamista yhteisön jäsenten kesken. Nämä aktivismin muodot lisäävät yksilökeskeisen aikakautemme yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä.

Alkuvaiheessa jakamistalouteen on kytketty lupaus kestävän kehityksen periaatteiden noudattamisesta. Jakamistalous on tuonut markkinoille sellaisia resursseja, jotka muuten olisivat käyttämättöminä markkinoiden ulkopuolella.  Näin ollen vajaakäytöllä olevien resurssien hyödyntäminen edistää yhteiskunnan tehokkuutta ja on ympäristöystävällistä. Kaikkiaan alkuvaiheen aiheeseen liittyvää yleistä keskustelua väritti optimismi. Jakamistalous näytti mahdollistavan kestävää yhteisöllistä kulutusta ja tehokkaamman vapaan yksityisen kapasiteetin hyödyntämisen. Jakamistalous mahdollisti mikroyrittämisen vertaispalveluja tuottamalla ja se tuotti mm. perheille lisäansioita omaisuuden, esimerkiksi asunnon tai auton, vuokrauksen kautta. Jakamistalous piti sisällään lupauksen kestävästä taloudesta, vaihtoehtona perinteiselle markkinataloudelle.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s