Vertaismajoitus, haasteet ja mahdollisuudet majoitustoiminnassa –hanke järjesti helmikuun 2019 lopussa työpajan teemalla Yhteistyö vertaismajoituksessa. Aiheeseen heräteltiin pyytämällä osallistujia työpajan alussa kertomaan anonyymisti, mikä on heidän näkökulmastaan olennaisin vertaismajoituksen kehittämisessä tarvittava tieto sekä tärkein yhteistyötaho. Vastauksista ja työpajan keskusteluista muodostui oheinen sanapilvi.

Työpajan alustuksina kuultiin eri toimijoiden näkökulmia vertaismajoituksen haasteista ja mahdollisuuksista. Alustuspuheenvuoron pitivät vuokranantajien, pelastusviranomaisen, majoitusyrityksen, Airbnb-majoittajan, isännöintitoimiston, taloyhtiön ja avainpalvelun edustajat. Haasteita vertaismajoitukseen liittyen on paljon, mutta myös mahdollisuuksia tuli alustuksissa esiin monipuolisesti. Käsitteiden ja eri toimintojen määrittely nousi keskeisenä haasteena esille. Mikä on vertaismajoitustoimintaa? Mikä vuokraustoimintaa? Milloin vertaismajoitus muuttuu ammattimaiseksi majoitustoiminnaksi? Entä milloin asunnon vuokraus muuttuu majoitustoiminnaksi? Ja onko silloin kyse vertaismajoituksesta vai ammattimaisesta majoituksesta? Asiat eivät ole mustavalkoisia, mutta selkeitä rajanvetoja kaivattiin lähes kaikissa alustuksissa. Puheenvuoroissa nousi esille myös se, että ehdottomien kieltojen ja rajoitteiden suhteen kannattaa olla varovainen, koska niillä voi olla epätoivottuja sivuvaikutuksia laajemminkin (esim. asuntosijoittaminen tai sesonkityöntekijöiden asuminen).

Turvallisuusasiat ovat hyvin keskeisiä. Pelastusviranomaisen näkökulmasta tilanne on haastava, kun ei ole selvyyttä pitääkö kohdetta käsitellä asuinhuoneistona vai majoitusyksikkönä, joiden paloturvallisuusvaatimukset poikkeavat huomattavasti toisistaan. Ongelmallista on myös se, että vahinkotilanteissa vastuutaho ei aina ole selvillä. Usein aiheutetuista vahingoista maksajaksi joutuvat myös sellaiset taloyhtiön osakkeenomistajat, jolla ei ole mitään tekemistä vertaismajoituksen kanssa. Yksi keskeinen haaste onkin vertaismajoituksesta johtuvat erilaiset häiriöt paikallisasukkaille.

Mahdollisuutena alustuksissa nousi esiin vertaismajoituksen myötä sesonkeihin saatu majoituskapasiteetin lisäys. Tätä majoituskapasiteettia käyttävät matkailijat tuovat alueelle myös muita tuloja muun muassa ostamalla paikallisia palveluja. Yksi ilmiöön liittyvä mahdollisuus on saada muutoin juuri sesongin aikana tyhjillään olevat urheiluseuran pelaajien (tai joululomaa viettävien opiskelijoiden) asunnot hyötykäyttöön. Ja tietenkin vertaismajoitukseen liittyy mahdollisuus tienata. Perinteisten majoitusyritysten näkökulmasta vertaismajoitus kuitenkin uhkaa kilpailuneutraliteettia, kun kuka tahansa voi harjoittaa majoitustoimintaa ilman majoitusyrityksiltä vaadittuja vastuita ja velvollisuuksia. Ongelmaksi tämä nousee silloin, kun vertaismajoitus ei enää ole vertaiselta vertaiselle tapahtuvaa satunnaista toimintaa, vaan ammattimaisesti tapahtuvaa palveluntarjontaa. Työpajan alustusten mukaan myös vertaismajoittajat kaipaavat selkeitä sääntöjä ja linjauksia, eivätkä he halua viedä perinteisten majoittajien mahdollisuuksia liiketoimintansa harjoittamiseen.

Kaikissa alustuspuheenvuoroissa nousi esille lainsäädännön selkiyttäminen sekä selkeiden, yhteisten linjausten tarve niin kansallisella kuin paikallisellakin tasolla. Rovaniemen kaupungin roolia pohdittiin ja esimerkiksi rakennusvalvonnalta toivottiin isompaa roolia. Alustuksissa myös painotettiin luottamuksen rakentamisen tärkeyttä eri toimijoiden välille.

Alustusten jälkeen aiheen käsittelyä jatkettiin ryhmissä. Ryhmät saivat tehtäväkseen pohtia, millaista vertaismajoitukseen liittyvää tietoa tarvitaan, sekä missä, miten ja kenen toimesta tietoa tulisi jakaa, jotta se saavuttaisi kaikki olennaiset osapuolet.

Tiedon tarpeena ryhmissä nostettiin esille vertaismajoituksen piirissä majoittuvien ja majoittavien sekä majoituskapasiteetin tarkka määrä. Matkailijoiden tiedottaminen paikallisasukkaiden keskellä tapahtuvaan majoittumiseen liittyen nähtiin myös tarpeelliseksi. Jonkinlainen tietopaketti suomalaisesta kulttuurista, toimintatavoista, turvallisuudesta ja ilmastosta olisi hyvä koota kaikkien majoittajien jaettavaksi. Paikallisasukkaidenkin suuntaan tapahtuvaa tiedottamista ehdotettiin ennakkoluulojen torjumiseksi. Vertaismajoitustermin kriittinen tarkastelu nähtiin myös tarpeellisena. Milloin on kyse vertaismajoituksesta, milloin joistain muusta? Mitkä ohjeet, säännöt, linjaukset ja lait koskevat erilaisia toimijoita?

Tiedon jakamiseen liittyvänä haasteena työpajassa nähtiin tiedon pirstaleisuus. Tiedonjakajien pitäisi olla sellaisia tahoja, joiden kautta tieto tavoittaa mahdollisimman monen: viranomaisia, matkailun markkinointiorganisaatioita, matkailuyrityksiä ja majoitusta tarjoavia alustoja. Toisaalta nämä ovat myös niitä tahoja, jotka itsekin tarvitsevat tietoa. Keskustelu sivusi kansainvälisten alustojen vastuuta –tai ennemminkin sen puutetta. Jos vastuuttaminen ei olekaan mahdollista, yhteistyön tekeminen kuitenkin on, tästä on maailmalla esimerkkejä. Avainpalveluiden potentiaali tiedonjakajana eri suuntiin herätti vilkasta keskustelua. Heillä voi kuitenkin olla vastuu vain omista majoituskohteistaan, ei matkakohteesta kokonaisuutena. Tiedon jakamiseen toivottiinkin koordinoivaa vastuutahoa, joka tällä hetkellä puuttuu. Kaupungin rooli koordinoivana tiedon levittäjänä nähtiin potentiaalisena vaihtoehtona ja kaupungin rooli nousi muutenkin työpajan loppukeskustelussa vahvasti esille.  Rakennusvalvonnalta ja kaavoitukselta toivottiin enemmän osallistumista, sillä asuntojen käyttötarkoituksen määrittelyn ja sen valvomisen nähtiin olevan keskeisessä roolissa yhteisten linjausten löytämisessä. Rovaniemen kaupungilta toivottiin myös matkailustrategiaa, jossa määriteltäisiin asumiseen, majoittumiseen, standardeihin ja laatuun liittyviä suuntaviivoja.

Yhteenvetona työpajasta voidaan todeta käsitteiden määrittelyn tarpeellisuus (mutta hankaluus), vastuiden selkeytys, yhteistyö, kaupungin yhteistä linjaa koordinoiva taho ja lainsäädännön päivittämistarve. Lainsäädännön muuttaminen on hidas prosessi, joten mahdollista muutosta odotellessa on jo syytä hakea yhteisiä linjauksia ja hyviä käytänteitä on. Esille nousi myös jakamistalousilmiön vauhdikas eteneminen ja ennakointitarve, jotta pysyttäisiin kehityksessä mukana. Näiden asioiden työstämistä hankkeessa jatketaan selvitysten, tulevien työpajojen, haastattelujen ja keskustelujen pohjalta, seuraten muiden aiheen parissa työskentelevien tahojen tuloksia.