Vertaismajoitus, haasteet ja mahdollisuudet majoitustoiminnassa –hanke järjesteti kesäkuussa 2019 työpajan teemalla Vertaismajoitus – kenen vastuulla? Työpajassa aihetta lähestyttiin pohtimalla ensin vertaismajoitukseen liittyvää toimijakenttää, sekä miten eri palveluita ja toimintoja vertaismajoituksen ympärillä tulisi kehittää. Tämän jälkeen pohdittiin eri toimijoiden velvollisuuksia ja vastuuta ilmiöön liittyen. Työpajan pohdinnat pohjautuivat helmikuussa 2019 pidettyyn työpajaan, jonka teemana oli Yhteistyö vertaismajoituksessa.

 

Toimijoiden, palvelujen ja toimintojen kirjo

Vertaismajoitukseen suoraan ja välillisesti kytkeytyvien toimijoiden joukko on hyvin moninainen. Alla olevassa kuvassa on pyritty hahmottamaan tätä laajaa verkostoa.

Verkostokuvio päivitetty

Kuva: Vertaismajoituksen toimijaverkosto

 

Lisäksi on syytä muistaa, että majoittujat käyttävät majoittumisen ohella myös muita palveluita, jotka niin ikään perustuvat yhä useammin jakamistalouden logiikkaan. Rovaniemellä on kaupungin kokoon nähden huomattavan paljon niin vertaismajoitusta kuin muitakin vertaispalveluita (elämyksiä, kyytejä, autoja) tarjolla, Autenttisuuden etsiminen vaikuttaa yhtenä keskeisenä asiana suosioon. Jalkautuminen paikallisväestön keskuuteen ja poistuminen ”turistikuplasta” on yhä useamman matkailijan intressinä.

Työpajassa pohdittiin, miten eri palveluita ja toimintoja vertaismajoituksen ympärillä tulisi kehittää. Ehdotuksissa ja keskusteluissa nousi esille jonkinlaisen valtakunnallisen palvelupisteen tarve: yksi paikka, josta majoittaja saisi keskitetysti kaiken olennaisen informaation.  Sen ylläpitäjän pitäisi olla ilmiöön nähden neutraali ja puolueeton taho, kuten viranomainen. Jakamistalousinfo.fi (https://jakamistalousinfo.fi/etusivu ) sivusto on jo hyvä alku tähän suuntaan, mutta majoittaja tarvitsisi vielä konkreettisempaa ohjeistusta.

Vertaismajoituksen säädösympäristöön haluttiin selkeyttä, koska tällä hetkellä siihen liittyy paljon epäselvyyttä, tulkinnanvaraisuutta eivätkä toimintatavat eri alueilla ole aina yhteneväisiä. Tarve olisi myös valtakunnalliselle rekisteröintialustalle, johon matkailija rekisteröityisi vuokranantajan ohjaamana. Eri viranomaiset saisivat alustalta suoraan tiedon rekisteröityneistä matkailijoista. Näin esimerkiksi hätä- tai onnettomuustilanteissa viranomaisilla olisi valmiina tieto siitä, ketä kohteeseen on saapunut ja milloin. Tähän liittyen pohdittiin, että eikö riitä, jos tiedot on syöttänyt alustan varausjärjestelmään (johon usein myös tunnistaudutaan passilla), jos alustat velvoitettaisiin luovuttamaan tiedot viranomaisille. Keskusteluissa kuitenkin todettiin, että periaatteessa kuka tahansa voi varata majoituksen toisen profiililla, eikä kansainvälisten alustojen tiedonkeruu ole yhteneväinen Suomen poliisin keräämien tietojen kanssa. Oikean henkilön oikeiden tietojen rekisteröiminen on käytännössä mahdollista vain matkustajailmoitusta hyödyntämällä. Työpajan osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että alusta voisi olla sähköinen ja yhteinen kaikkien majoitusmuotojen kanssa, hotellitkin käyttäisivät samaa alustaa.

Turvallisuuteen liittyvän informaation levittämistä varten ehdotettiin digitaalista ”hotellikansiota”, johon on koottu esim. kohdetasolla olennainen turvallisuustieto. Tämän tapainen kansio on työpajaosallistujan tietojen mukaan tulossa Leville kaikkiin majoitusmuotoihin, ja toinen osallistuja oli törmännyt useissa Kroatian Airbnb-kohteissa täsmälleen saman infon sisältäviin kansioihin.

Ilmaan heitettiin myös idea alustatoimijoiden toimialajärjestöstä.

 

Eri tahojen vastuu ja velvollisuudet

Olemassa oleva lainsäädäntö ei tunnista satunnaista lyhytaikaista majoitustoimintaa. Työpajan keskusteluissa todettiin, ettei se myöskään tunnista ammattimaista lyhytaikaista vuokraustoimintaa, minkä vuoksi rajan vetäminen majoittamisen/vuokrauksen tai majoittumisen/asumisen välillä on haastavaa. Taloudellinen tulos on tästä näkökulmasta huono mittari määrittelemään toiminnan luonnetta, sillä niin majoittamisella, lyhytaikaisella vuokrauksella kuin pitkäaikaisellakin vuokrauksella tavoitellaan taloudellista tulosta.

Työpajassa keskusteltiin mahdollisuudesta määritellä säännöllisessä vertaismajoituskäytössä oleva asunto yhtiöjärjestyksessä asuinkiinteistön sijasta liikehuoneistoksi. Yhtiöjärjestyksessä voitaisiin myös määrätä tällaisen asunnon yhtiövastike suuremmaksi, mikä voisi osaltaan hyvittää taloyhtiön asukkaille mahdollisesti aiheutuvia häiriöitä ja haittoja. Viranomaiset tarkastelevat kiinteistöjä niille määrätyn käyttötarkoituksen mukaan. Kaavassa jo määrätään, voivatko alueella sijaitsevat asunnot olla asuin- vai/ja liikehuoneistoja. Jos kaava niin sallii, kiinteistöön voi hakea käyttötarkoituksenmuutosta.

Työpajassa pohdittiin vertaismajoitukseen liittyivä velvollisuuksia ja vastuuta erityisesti asunnonomistajien, viranomaisten, välittäjäyritysten ja -alustojen, taloyhtiöiden sekä host- ja/tai avainpalveluiden näkökulmista.

Asunnon omistajalla tai haltijalla todettiin aina olevan vastuu harjoittamastaan vuokraustoiminnasta. Vertaismajoituksen tai lyhytaikaisen vuokraustoiminnan aloittaminen on aina riskinotto ja asunnon omistajan pitää olla tietoinen siihen liittyvistä velvollisuuksista. Pohdittiin, voisiko taloyhtiön tiedottaminen vertaismajoitustoiminnan aloittamisesta kuulua osakkeenomistajan huolellisuusvelvoitteeseen. Taloyhtiön järjestyssäännöissä olisi hyvä sopia niistä asioista, joista asunnon omistajan tulee huolehtia ja joista hänen tulee tiedottaa vuokralaisiaan. Taloyhtiö puolestaan voisi säännöllisin väliajoin tilata ulkopuolisen tahon tarkastamaan sovittujen velvollisuuksien toteutumisesta asunnossa. Tämä voisi olla esimerkiksi host- ja avainpalvelujen vastuulla. Selkeät pelisäännöt taloyhtiöissä todennäköisesti vähentäisivät vertaismajoituksesta aiheutuvaa häiriötä ja eripuraa.

Viranomaisten vastuuta pohdittaessa keskustelussa nousi jälleen esille kysymys siitä, milloin lyhytaikaista vuokraustoimintaa harjoittava osakkeenomistaja on majoitustoimintaa harjoittava majoittaja, milloin asumista tarjoava vuokranantaja ja missä menee näiden toimijoiden väliset rajat. Viranomaisten velvollisuus on valvoa voimassa olevan lainsäädännön toteutumista, mutta epäselvyyksien vuoksi viranomaisten velvollisuudetkaan eivät aina ole selkeitä. Rajanveto on kiinnostava myös taloyhtiöiden näkökulmasta, sillä isossa taloyhtiössä voi olla vain muutama asunto vertaismajoituskäytössä, jolloin koko taloyhtiötä ei voi muuttaa majoituskiinteistöksi, vaikka yksittäisen huoneiston muuttaminen liikehuoneistoksi voikin olla mahdollista. Pelkästään lyhytaikaisessa vuokrauskäytössä olevien kokonaisten kerrostalojen kohdalla luokittelu on selkeämpää. Rajanvedot majoituksen/vuokrauksen sekä ammattimaisen/ei-ammattimaisen välillä olisivat olennaisia myös alustoille ja välittäjäyrityksille, sillä heidän vastuullaan tulisi olla asunnonomistajien ohjeistaminen heidän velvollisuuksistaan. Toiminnan luonteesta ja rajanvedoista riippuen välittäjäyritysten velvollisuudet voivat vaihdella.

 

 

Työpajassa käytyjä keskusteluja ja esiin nousseita ideoita hyödynnetään hankkeen muiden tulosten ohella toimijatyypeittäin koottavissa suosituksissa vertaismajoituksen hyvistä käytänteistä. Suosituksien työstöä jatketaan seuraavassa työpajassa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s