Heinäkuussa 2019 maalasin terassin lattiaa Kreikan saaristossa. Ajatukseni harhailivat omituisia reittejä; olin nimittäin juuri lukenut Mia Kankimäen teoksen Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, ja huomasin kyseenalaistavani kaiken. Samaan aikaan, kun huomasin maalanneeni itseni ulos kotoa, se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta: minun pitäisi tehdä väitöskirjani matkailun jakamistaloudesta Lapin yliopistossa.
Työstin tulevien ohjaajieni ohjauksessa tutkimussuunnitelmaani syksyn 2019 ja kevään 2020 ja aloitin jatko-opintoni Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa matkailututkimuksen oppiaineessa syksyllä 2020. Samaan aikaan alkoi Vastuullisuus ja arvonluonti jakamistaloudessa -hanke (Jaava), jossa toimin nuorempana tutkijana.
Ensimmäisen vuoden aikana olen työstänyt kahta eri tutkimusaineistoa: systemaattisen kirjallisuuskatsauksen artikkeliaineistoa ja toimintatutkimuksen teemahaastatteluja. Haastattelurungon laadinta yhdessä hanketiimin kanssa oli tosi kivaa ja haastattelujen tekeminen antoisaa ja usein jopa hauskaa. Haastattelunauhoitteiden litterointi taas on todella haastavaa ja aikaa vievää puuhaa.
Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tekninen osa on vaativa; mikäli sen haluaa tehdä kunnolla ja perinpohjaisesti, pitää olla valmis tutustumaan erilaisiin, eritasoisiin tietokantoihin sekä tasoiltaan ja toiminnoiltaan erilaisiin hakukoneisiin. Tuhansien artikkelien siirtäminen tietokannoista lähes yksi kerrallaan ja niiden lajittelu ilman tämän suuruisten aineistojen käsittelyyn tarkoitettuja työvälineitä vaatii pitkämielisyyttä ja kestävyyttä.
Kumpaakin aineistoa aletaan seuraavaksi analysoida ja niiden pohjalta aletaan kirjoittamaan artikkeleita. Kirjallisuuskatsausta kirjoitamme neljän tutkijan porukalla ja siitä olen todella innoissani – vihdoinkin alkaa tapahtua. Kolme muuta tutkijaa ovat kokeneita kirjoittajia, joten tiedän, että tulen oppimaan paljon ja todella nopeasti – ja että siitä artikkelista tulee hyvä!
Ehdottomasti hienoimpia asioita viimeisten parin vuoden aikana on ollut matkailututkimuksen porukkaan tutustuminen: upeita ihmisiä! Aina kun olen käynyt Rovaniemellä (asun vakituisesti Helsingissä) ja viettänyt aikaa yliopistolla ”omieni” parissa, hommat ovat alkaneet sujua jouhevammin. Tiimini on täynnä älykkäitä, nopeita, ystävällisiä ja hauskoja ihmisiä, jotka löytävät ratkaisuja ja jaksavat selittää vielä sen neljännenkin kerran, jos jokin on jäänyt epäselväksi.
Ilman pandemiaa olisinkin varmasti viettänyt pidempiä lähijaksoja myös työympäristöön tutustumisen helpottamiseksi. Uusi työskentely-ympäristö on aina haaste uusine käytäntöineen, työvälineineen ja hiljaisine tietoineen. Kahvi- ja lounastauoilla olisi varmasti moni asia selvinnyt nopeammin ja helpommin kuin puhelimessa tai sähköpostitse selvittämällä.
Ilman pandemiaa olisin myös lähiosallistunut useampaan alan seminaariin kotimaassa sekä ainakin yhteen ulkomailla. Vuoden 2021 aikana kaikki mahdolliset etäosallistumisen muodot tulivat tutuiksi – odotan malttamattomana, että jonain vuonna pääsen tapaamaan verkostooni kuuluvia ihmisiä ihan oikeasti. Jos neuvoisin nyt 1,5 vuoden takaista itseäni sanoisin, että älä lannistu. Ota hankkeeseen ja hankeporukkaan kuulumisesta kaikki irti, lue, jos mikään muu ei tunnu sujuvan, kirjoita.
Kati Rahikainen
0 kommenttia