JAKAMISTALOUS MATKAILUSSA

Alustat jakamistalouden sopimusympäristöinä: havaintoja oikeudellisesta alustavastuusta sekä oikeuden ja ilmiön välisestä suhteesta

13.09.22 | 0 Kommenttia

Digitaalisten verkkoalustojen määrä ja käyttö on viime vuosien aikana kasvanut varsinkin Covid-19-pandemian siivittämänä. Yhä useampi ostaa ja hankkii sekä myy, vuokraa tai muutoin tarjoaa erilaisia hyödykkeitä, kuten tavaroita, kimppakyytiä, ruokaa tai majoitusta, erilaisia alustapalveluita käyttämällä. Tästä syystä alustoista on tullut keskeisiä vaihdannan sopimusympäristöjä. Jakamistalouden osapuolten oikeusasemaan liittyy kuitenkin laajoja epäselvyyksiä (Päläs, & Määttä, 2019). Vastuullisuus ja arvonluonti jakamistaloudessa -hankkeen neljännen työpaketin tavoitteena oli jäsentää jakamistalouden vastuullisuutta oikeudellista erityisesti alustavastuuta tutkimalla.

Työpaketissa alustaympäristön vastuullisuuskysymyksiä tutkittiin ilmiökeskeisen lainopin, toimintatutkimuksen ja kuluttajille suunnatun kyselytutkimuksen menetelmin. Lainopillinen analyysi kohdistui erityisesti alustayrityksiin kohdistuviin kuluttajansuojadirektiiveihin, sekä väitöstutkimustyössäni ilmiökeskeisesti valikoituihin muihin oikeudellisiin normistoihin (ks. Päläs, 2022). Koska asuinhuoneistojen käyttö nousi hankkeen toimintatutkimusprosessissa keskeiseksi teemaksi, lainopillinen tutkimus kohdistui myös asuinhuoneiston käyttöä määrittävään käyttötarkoitussääntelyyn (ks. Päläs, Hovila, & Hakkarainen, 2021). Toimintatutkimuksessa työpaketti fokusoitui havainnoimaan oikeudellisia näkökohtia vastuullisuuden rakentumisessa. Tällöin tutkimuskohteena oli valitussa sääntely-ympäristössä toimivien sidosryhmätodellisuus eli osallistujien ymmärrys sekä tutkijareflektiot ilmiön ja oikeuden välisestä kitkakohdista. Kuluttajille suunnatulla kyselytutkimuksella pyrittiin selvittämään vastaajien käsityksiä jakamistalouden vastuullisuuden jakautumisesta alustojen, tarjoajien ja käyttäjien välillä.

Työpaketin tuloksena on havaintoja jakamistalousilmiön ja oikeuden välisestä suhteesta sekä vastuuasemien rakentumisesta alustaympäristöissä. Euroopan unionin tuottamassa sääntelyssä on selkeästi eriytymässä alustavastuu omana oikeudellisena liiketoiminnan sääntelyn ja vastuualan muotona. Alustavastuuta ilmentäviä säännöksiä on esimerkiksi tulevissa digimarkkina- ja digipalvelusäädöksissä sekä uusimmissa kuluttajansuojadirektiiveissä. Oikeudellisena ilmiönä alustavastuu ei kuitenkaan ole selkeärajainen tai vakiintunut, ja sen oikeudellinen, institutionaalinen perusta on pirstaloitunut eri EU-tason ja kansallisiin säädöksiin. (Päläs, & Peltonen, 2021)

Tutkimuskohteenani olleissa säädöksissä alustavastuu rakentuu käsitykselle alustoista digitaalisia markkinapaikkoja tarjoavina yrityksinä. Sisällöllisesti alustavastuu käsittää erilaisia alustayrityksille kohdistuvia tiedonantovelvoitteita ja läpinäkyvyysvaatimuksia. Lisäksi alustavastuu on vastuuta alustapalvelun käyttäjille digitaalisen palvelun sopimuksenmukaisuudesta. Siten alustoille ei lähtökohtaisesti sälytetä vastuuta alustoilla tarjottavien hyödykkeiden tai tarjoajan suorituksen laadusta ja ajankohdasta. Suojattavana kohteena näyttäytyy lähinnä ostaja- ja/tai tilaaja-kuluttajan asemassa oleva luonnollinen henkilö. Toisin sanoen alustasuhteet jäsentyvät yhä kaksiparisen elinkeinonharjoittaja-kuluttaja-perussuhteen välittäminä, eikä sääntely tai oikeudellinen käsitteistö täysin tunnista alustaympäristön relaatioita.

Oikeudelliset näkökulmat olivat vahvasti läsnä myös hankkeen toimintatutkimusaineistossa, jossa etenkin hyödykkeitä tarjoavan alustakäyttäjän vastuullisuus ja vastuuttaminen korostuivat. Tarjoajat ovat jakamistalouden vastuullisuuden ja vastuuttamisen paikallisia linkkejä, sillä tyypillisesti paikallisina toimijoina tarjoajat ovat sääntelyn ja viranomaisvalvonnan piirissä välittömämmin digitaalisiin alustoihin nähden. Siten tarjoajan toiminta tarjoaa tarttumapinnan oikeudellisille normittamiselle ja vastuuttamiselle.  Sen sijaan vastuu esimerkiksi jakamistalouden ja alustavälitteisesti harjoitetun toiminnan lainmukaisuudesta ja kielteisistä vaikutuksista ei aina välity alustayrityksille. Myös kuluttaja-käyttäjien vastuu jäi aineistossa vähäiseen rooliin.

Toimintatutkimusaineiston perusteella alustayritysten vastuullisuus ei ole riittävästi jäsentynyt ilmiönä osallisten toimintaympäristössä. Osalliset eivät juurikaan esittäneet näkemyksiä alustojen rooleista tai siitä, millaisten velvoitteiden ja vastuiden piirissä alustojen tulisi olla. Joten toimintatutkimus ei tuottanut tietoa alustavelvoitteiden oikeudelliseen tarkasteluun.  Alustavasti todeten myös kuluttajakyselyn vastausten perusteella jakamistalous vastuukysymyksineen on monimutkainen ja haastavasti ymmärrettävä ilmiökokonaisuus. Toimintatutkimusaineistossa viranomaiset nähtiin keskeisinä vastuutoimijoina. Viranomaisiin kohdistunut vastuuttaminen ilmeni vaatimuksina puuttua ja jopa kieltää toiminnanharjoittaminen. Viranomaisvalvonnassa sääntelyn soveltaminen uudessa toimintakontekstissa herättää myös kysymyksiä viranomaisen selvittämisvelvollisuuden sisällöstä, näytön arvioinnista sekä viranomaistoiminnan legitimiteetistä (Päläs, Hovila, & Hakkarainen, 2021).

Kokoavasti todeten alustaympäristön osapuolten väliset suhteet, jakamistalouden sääntely sekä alustavastuu edellyttävät erittelykykyisempää ja ilmiötä tunnistavaa välineistöä. Soveltamisongelmia tuottaa erityisesti se, etteivät alustat toimi sääntelyn määrittämissä toimijarooleissa. Kysynnän ja tarjonnan yhdistämisen vuoksi alustojen toiminta muistuttaa välitystoimintaa, mutta alustojen toiminnallisuudet, tulonmuodostustavat ja alustakäyttäjien välisten sopimustoiminnan ohjaaminen poikkeavat totutuista välittäjätyypeistä. Jakamistalousilmiön moninaisuus lisää laintulkinnan haasteita ja korostaa tilannesidonnaisen juridiikan merkitystä. Tämän vuoksi vastuullinen jakamistalous edellyttää alustavastuun kehittämistä sekä uuden sääntelyn että monialaisen tutkimuksen keinoin.

Työpaketissa tehtyyn tutkimustyöhön perustuen on julkaistu yhteensä kaksi vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, ja väitöskirjassani hyödynnän hankkeen aineistoa. Tutkimustuloksia on lisäksi hyödynnetty luento-opetuksessa, koulutus- ja seminaariesityksissä sekä hankkeen blogiteksteissä, infograafeisssa ja kuluttajille suunnatussa tietopaketissa. Hankkeessa kertynyttä asiantuntijuutta on käytetty lisäksi viranomaistyössä sekä uuden rakentamislain valmistelutyöhön liittyvissä lausunnoissa. Hanketyön pohjalta tulemme vielä julkaisemaan kirjoituksen lainopin ja toimintatutkimuksen välisestä suhteesta. Lisäksi työpöydällämme on alustavastuuta koskeva systemaattinen kirjallisuuskatsaus sekä hanketulosten pohjalta ponnistavia uusia tutkimusaihioita.

 

Jenna Päläs

Yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto, oikeustieteiden laitos, siviilioikeuden ryhmä

 

Lähteet:

Päläs, J. (2022). Oikeusasema jakamistalouden hyödykesopimussuhteissa. Tutkimus vallasta, subjektiuksista sekä oikeuden ja sosiaalisen välisestä etääntymisestä. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 340. Julkaisun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-315-0

Päläs, J., & Määttä, K. (toim.) (2019). Jakamistalousjuridiikan käsikirja. Alma Talent.

Päläs, J. & Peltonen, A. (2021). Muodostumassa oleva jakamistalouden alustavastuu EU:n kuluttajansuojasääntelyssä. Edilex-sarja 2021/13. Saatavissa avoimesti: https://www.edilex.fi/artikkelit/22442

Päläs, J., Hovila, I., & Hakkarainen, M. (2021). Jakamistalous kaavoituksen ja asuintilojen käyttötarkoitusarvioinnin häirikkönä – taltuttaako epätyypillisyysoppi häirikön? Lakimies 7–8/2021 s. 1269–1290.

 

 

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.