Airbnb jurppii kerrostalojen vakituisia asukkaita kertoo erään sanomalehtiuutisen otsikko. Vuokralainen majoittaa turisteja – onko tämä oikein? pohditaan toisessa uutisessa. Toisaalla taas otsikot tuovat esille vertaismajoituksen ja yleisemmin jakamistalouden mahdollisuuksia: Airbnb-majoittaja kohtaa kiinnostavia vieraita, Kierto – ja jakamistalous ratkaisemaan suuria kestävyyshaasteita?

Matkailun jakamistaloutta koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun on liittynyt voimakas vastakkainasettelu. Mediassa tämä on näkynyt etenkin Airbnb-toimintaa koskevina uutisina ja mielipidekirjoituksina, joissa selvästi ollaan joko toiminnan puolella tai sitä vastaan.

Onko jakamistaloudessa siis jotain puolia? Olenko minä jollain puolella? Tutkijana olen tottunut ilmiöiden ja asioiden avoimeen, eri näkökulmia huomioivaan tarkasteluun. Onhan tutkijan objektiivisuus kaiken tutkimuksen tekemisen lähtökohta, tutkimuseettinen kysymys. Lisäksi asiat ovat hyvin harvoin, jos koskaan, mustavalkoisia. Jakamistaloutta tutkiessani olen kuitenkin huomannut, että objektiivisuus ja puolueettomuus eivät ole yksiselitteisiä, saati yksinkertaisia asioita.

Julkisessa keskustelussa näkynyt vastakkainasettelu jakamistaloutta kohtaan on haastanut niin tutkijoiden, kuin tutkimukseen osallistuvien roolia.  Tutkijan puolueeton, objektiivinen rooli on joissain yhteyksissä tulkittu jakamistalouden edistämiseksi. Rovaniemellä ilmestyneessä Salahotellit-pamfletissa väitetään minun edistävän jakamistalouteen liittyvissä hankkeissa veronkiertoa ja ajavan omaa etuani. Muuta syytä näille väitteille en ole keksinyt kuin sen, etten kirjoituksissa, haastatteluissa ja keskusteluissa koskaan ole yksioikoisesti sanonut, että vertaismajoitus on väärin. Sen sijaan olen joka tilanteessa pyrkinyt tuomaan esille ilmiöön liittyviä haasteita, mutta myös mahdollisuuksia. Kun kirjoitin blogitekstin vertaismajoitukseen liittyvistä majoitusalan epäreiluuden kokemuksista, teksti sai kommentteja, joissa epäreiluuden kokemus argumentoitiin perusteettomaksi ja siitä kirjoittaminen asenteelliseksi. Vaikuttaa siis siltä, että olipa tutkijan tekstin näkökulma mikä hyvänsä, joku näkee siinä puolueellisuutta suuntaan tai toiseen.

Jaava-hankkeessa pyrimme ymmärtämään vastuullisen jakamistalouden edellytyksiä toimintatutkimuksen avulla. Toimintatutkimuksessa tutkimukseen osallistuvilla on keskeinen rooli yhdessä tutkijoiden kanssa. He vaikuttavat tutkimuksen suunnitteluun, tutkimuskysymyksiin ja tuovat koko tutkimusprosessin ajan omia näkemyksiään tutkittavasta ilmiöstä esille. Jaava-hankkeen toimintatutkimukseen osallistuvat tahot joutuivat tutkimukseen mukaan lähtiessään miettimään, miten se vaikuttaa heidän omaan elämäänsä ja jokapäiväiseen työhönsä. Osoittaako hankkeen tutkimukseen osallistuminen jollekin puolelle asettumista? Tulkitaanko jakamistalouden vastuullisuutta pohtiva yrittäjä tai viranomainen jakamistalouden puolestapuhujaksi?

Toisaalta olen myös havainnut, että puolueettomuus on auttamattoman tylsää. Erilaisia näkökulmia esiin tuovan tutkijan kirjoitukset tai haastattelut eivät erityisemmin kiinnosta mediaa tai lukijoita. Olisi paljon kiinnostavampaa, että tutkija sanoisi jakamistalouden olevan väärin tai yksiselitteisen hienoa.

Jakamistalous-ilmiö vain on niin moninainen – sisältäen paljon mahdollisuuksia, mutta myös haasteita – että asiaan laajemmin perehtyneen on mahdotonta olla millään puolella.

Salla Jutila